maanantai 12. helmikuuta 2018

Ymmärrämmekö me, että meidän kulttuurimme ei ole se ainoa oikea?

Mursumies on koko tähänastisen elämänsä ajan ollut kiinnostunut mm. eri kansoista, heidän kulttuureistaan ja tavoistaan. Olen miettinyt monta kertaa syitä noille eri kansojen tavoille ja uskomuksille, jotka ensiksi saattavat vaikuttaa oudoilta meidän "enemmän sivistystä saaneiden" mielissä. Katsomme joidenkin niistä olevan selvä merkki heidän sivistymättömyydestään ja barbaarisuudestaan. Ajatuksella tarkasteltuna asia onkin ehkä päinvastoin. Pitää muistaa, että vaikka oletammekin olevamme sivistyneitä, heidän silmissään me olemmekin ehkä niitä sivistymättömiä. Mitäpä me voimme siihen muuta sanoa kuin että, olette oikeassa yhtä paljon kuin mekin. Me kaikki olemme nimittäin ihmisiä joiden kaikkien mielipiteet ovat yhtä oikeassa kuin naapurin. Ainoastaan yhteisö ja yhteiskunta jossa elämme määrittelee sen, toimimmeko oikein. Kenenkään ei minun mielestäni pidä arvostella toista kulttuuria eikä väittää heidän tapojaan vääräksi. Ne toimivat heidän yhteisössään ja yhteiskunnassaan. On ylimielistä arvostella outoja tapoja ja uskomuksia pelkästään siksi, että sanomme niiden johtuvan matalammasta sivistystasosta. Kuinka paljon kärsimystä ja tuskaa onkaan aiheutettu länsimaisen elämäntavan ja sivistyksen levityksessä kautta aikojen? Meidän tapamme ja kulttuurimme eivät ole sen parempia kuin muidenkaan. Annan pari esimerkkiä jotka antavat toivottavasti ajattelemisen aihetta.

Indonesiassa, Torajan-kansan keskuudessa on tapana kaivaa kuolleita suvun jäseniä ylös hautapaikoistaan joka kolmas vuosi juhlia varten. Juhlan nimi on Ma'nene ja sillä osoitetaan kunnioitusta ja rakkautta edesmenneitä kohtaan. Vainajat puetaan puhtaisiin juhlavaatteisiin ja otetaan mukaan juhlaan ja kulkueeseen. (Kuoltuaan ihmiset kääritään useisiin kangaskerroksiin maatumisen estämiseksi ja muumioitumisen mahdollistamiseksi.) Juhlassa omaiset ottavat toisistaan valokuvia vainajien kanssa ja säilyttävät kuvat muistelua varten, kunnes taas kolmen vuoden päästä on koko perheen jälleennäkeminen. Juhlassa käytetään myös aikaa vainajien "arkun" kunnostukseen tarkoituksena estää maatuminen. Juhlan jälkeen vainajat riisutaan juhlavaatteista ja asetetaan takaisin sijoilleen. Torajan-kansan mielestä kuolema on vain yksi osa monista elämän vaiheista.

Mitäpä luulette heidän ajattelevan meidän tavastamme haudata kuolleet rakkaamme ikuisiksi ajoiksi maan uumeniin? Annammeko tosiaan heidän maatua olemattomiin ilman osoitusta rakkaudesta ja halusta juhlia  elettyä maanpäällistä elämää heidän itsensä kanssa? Olemmeko me heidän mielestään kylmiä, sivistymättömiä ja sydämettömiä raakalaisia? Onko heidän tapansa väärä ja meidän oikea? Pitääkö meidän sivistää sekä opettaa heille meidän ainoana ja oikeana pitämäämme länsimaista kulttuuria ja sen arvoja? EI PIDÄ! Me voimme kertoa niistä, mutta osoittamatta inhoa, halveksuntaa ja väheksyntää heidän tavoilleen.

Toinen esimerkkini koskee Pirahã-heimoa Amazonasin alueella Brasiliassa. He elävät eristyksissä ulkomaailmasta ja sivistyksestä, omasta tahdostaan. He eivät yleisesti ottaen laske ketään ulkopuolista alueilleen, lukuunottamatta yhtä tutkijaa joka käytti vuosia luodakseen luottamukselliset välit heihin. Tutkija ei kerro koskaan tarkkaa paikkaa missä heimo asuu. Heimon käyttämä puhekieli kertoo paljon heidän elämästään ja ajatusmaailmastaan. He eivät esimerkiksi käytä minkäänlaisia tarkkoja numeraalisia määritteitä. Käytössä on joitain sanoja kuvaamaan lukumäärää kuten esim. "muutama" ja "monta". Tämä siksi että tarkoilla määrillä ei ole merkitystä koska kaikki on yhteistä ja yhteisvastuullista. Tällä tavoin ei tule tilanteita joissa esim. omaisuutta tarvitsisi mitata. Heillä ei myöskään ole käsitteitä sanoille "eilen" ja "huomenna", koska niillä ei ole heille merkitystä. Eilen tapahtunut on mennyttä ja huomenna tapahtuu mitä tapahtuu. Kumpaankaan ei voi vaikuttaa heidän mielestään. Mielestäni heidät täytyy turvata ja pitää erossa modernista ja länsimaisesta kulttuurista. Olen heidän maailmankatsomuksestaan ja ajatusmaailmastaan aika paljon kateellinen, mutta onnellinen siitä että maailmassa on vielä jotain jota markkinatalous, ahneus ja turhanpäiväinen juonittelu ei ole pilannut. Pirahãt ovat löytäneet asioiden syvemmän olemuksen. Suotakoon se heille.

Itse olen onnellinen alueellisesta kulttuurien ja tapojen monimuotoisuudesta. En usko kaikkien yhteiseen kulttuuriin, vaikka siihen meitä yritetään totuttaa ja ajaa. Ihmiskunta on aikojen saatossa osoittanut alistavansa pienemmän ja heikomman ryhmän osaksi omia tapojaan ja uskomuksiaan. Vaikka yhteiskunta haluaakin kaikkien ihmisten olevan yhtä ja jakavan sen ainoan oikean länsimaisen rahan saneleman kulttuurin, se ei tule toimimaan ihmisen sisimmän luonnon takia. Yhteisen yhteiskunnan sisälläkin on aina ja tulee olemaan vastapuolia kuten eri uskonnot, rodut, varallisuusasteet, kulttuurit ja tavat. Suurempi ja vahvempi valitettavasti alistaa heikomman ja ainainen taistelu on valmis. Siksi uskon alueelliseen kulttuuriin enemmän kuin yhteiseen.

Olen nykyään niin täynnä tätä toinen toistensa kanssa kilpailevien ja toistensa omaa kadehtivien tahdottomien lampaiden kanssa olemista, että oikein isosti kyrsii. Luotan kuitenkin siihen etten ole ainoa, toivottavasti on jokunen muukin.


perjantai 2. helmikuuta 2018

Vielä se kaksinaamaisuus kostautuu!

Aivan ensiksi pahoittelen passiivisuuttani blogin päivittämisen kanssa. On ollut viime aikoina niin julkaisukelvottomia ajatuksia, ettei niitä voi julkaista ilman syytteitä. Yritän parantaa tapani kirjoitusaktiivisuuteni suhteen.

Mursun otsaan miehistä sukupuolielintä kasvattaa taas tämä kaksijalkaisten, vähäkarvaisten, itseään ihmisiksi kutsuvien kaksinaamaisuus ja typeryys. Ohessa mainitsen pari nykykehityksen "voittajasiittiötä", jotka ovat uineet tehokkaimmin ja hedelmöittäneet ihmismielet geenivirheistään huolimatta.

1. "Köyhyys ja työttömyys on ihmisen oma vika"

On äärimmäisen helppoa lausua tuollaisia mielipiteitä niin kauan kuin on oma työpaikka. Suosittelisin otettavaksi käyttöön vuorottaisen työaikamallin seuraavalla tavalla: jokainen täysi-ikäinen tekee omaa työtään seitsemän vuotta kerrallaan. Sen jälkeen seuraa esim. tuotannollisten ja taloudellisten syiden takia tapahtuva irtisanominen jonka aikana joutuu hakeutumaan työvoimaviranomaisten tilastoihin. Sillä aikaa joku muu tekee työtäsi seitsemän vuotta ja ansaitsee palkkaa ko. ajan. Työttömyysjakson aikana saa normaalin työttömyysturvan. Voihan sitä aina työttömyysjaksonsa aikana ruveta vaikkapa yrittäjäksi, kuten nykyisin suositellaan. Millä pääomalla, se on jokaisen itse valittavissa. Valintavaihtoehdoissa on myös kuntouttava työtoiminta ja työllistymistä edistävä toiminta huimalla yhdeksän euron päiväkorvauksella. Jos et ala yrittäjäksi, toiveenasi on että joku muu työttömyysjaksollaan oleva ryhtyisi yrittämään ja saisi ehkä sinutkin palkattua. Esimerkiksi siten seitsemän vuoden työttömyytesi ei haittaisi lainanmaksuasi, asumiskulujesi maksua, ruokalaskuja ynnä muuta niin paljon. Sitten seitsemän vuoden työttömyysjakson jälkeen saat taas valtion takaaman työpaikan ties missä ja miltä alalta. Muistakaa että perhesiteet, pitkäaikaissairaudet, taloudellinen tilanne ja esim. ikääntyvien vanhempiesi hoito ja avustaminen eivät ole syitä olla ottamatta valtion takaamaa työtä vastaan. Täytettyäsi 50 vuotta sinut vapautetaan ohjelmasta ja saat itse valita niistä lukemattomista työllistymismahdollisuuksista joita olet ehtinyt nuorempana kartoittamaan. Kaikki tämä vain tietouden lisäämiseksi ja työskentelymahdollisuuksien tasaamiseksi. Arvioni on että saattaisi jokunen mielipide työttömien lusmuilusta muuttua.

2. "Ei valtio halua haja-asutusalueen ja syrjäseutujen ihmisten elämää vaikeuttaa"

Älkää nyt viitsikö! Syrjemmällä asuvien elämä ei merkitse mitään kun on kyse rahan ohjaamisesta parempiin taskuihin. Eihän se nyt valtiovallalle käy että maaseudulla voisi asua ja elää paljolti oman elämänsä tarpeet tyydyttäen. Ihmiset pitää saada kaupunkikeskuksiin ehtymättömäksi ja keskenään kilpailevaksi työvoimavarannoksi. Entäs sitten heidän kulutuksensa? Jos asuu maaseudun rauhassa niin siellähän voi saada omilla maillaan ja vesillään tuotettua suuren osan ruoastaan ja kulutustavaroistaan. Silloinhan omalla työllä ansaittu raha on rahanahneilta suuryrityksiltä pois. Ei ostettaisi niin paljon esim. ruokaa, polttoainetta, vesijohtovettä sekä viihdelaitteita ja -palveluja kun aikaa käytettäisiin oman ruoan ja lämmityksen turvaamiseen. Se on vain yksi syy miksi maaseudulta tapetaan koulut, postit, kaupat ja pankit. Ihmiset pitää saada yhteen kasaan helposti hallittavaksi elämänilonsa menettäneeksi massaksi. Tuputetaan joka aukosta sisään viihdettä ja mainoksia jotta tylsistyminen taataan ja ihminen saadaan uskomaan että kulutus on aina hyvästä. Sitten kun on tarpeeksi tylsistyneitä, työttömiä ihmisiä saatu kasaan, ne on helppo laittaa kilpailemaan keskenään. Kuka tekee työn halvimmalla? Kuka tekee pisintä työpäivää? Kuka ei sairastu ikinä ja aiheuta kustannuksia yhteiskunnalle tai työnantajalle?

Päivä päivältä enemmän uskon, että on hyvä etteivät isovanhempani koskaan nähneet tätä millaiseksi heidän rakentamansa ja rakastamansa Suomi on 100-vuotisjuhlavuotenaan tullut ja minne se on vielä enemmän luisumassa.




torstai 5. lokakuuta 2017

Siis pitäisikö minun pahoitella olemassaoloani, Wille?

Mursumies pahoittelee heti näin aluksi mahdollisesti asiatonta ja loukkaavaa kielenkäyttöään tässä avautumisessa, mutta läikkyy se minullakin joskus yli. Perkele!

Vaimoni otsasuonen pullistumista seuratessani olin pakotettu kysymään häneltä mitä hän lukee noin suivaantuneena. Hän suositteli minua lukemaan erään artikkelin Helsingin Sanomien "NYT" osiosta. Ajatteli varmaan saada itselleen vähän vaihtelua arki-iltaan seuratessaan minun otsasuoneni tykytystä. Onnistui.

Luin jutun otsikolla:"Valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon”, sanoo elokuvaohjaaja Wille Hyvönen, joka ohjasi elokuvan uudenlaisen Tuntemattoman sotilaan tekemisestä.

Jumaliste kolli! Minunko pitäisi tuntea syyllisyyttä, että sinä tuntisit maailman muuttuvan tasa-arvoisemmaksi? Syyllisyyttä siitä, että satuin syntymään valkoihoiseksi, heteroksi ja mieheksi! Unta näet! Tunnen ylpeyttä siitä kuka ja mikä olen. Minun ei tarvitse omia ominaisuuksiani päivälehtien lisäosioissa julistamalla hakea hyväksyntää itselleni ja egolleni. Mutta haenpa tällä kirjoituksella hyväksyntää sille että on aivan ok olla mies, hetero ja valkoihoinen. Kaikki edellämainitut ihmisolennon ominaisuudet on todellakin nykypäivänä julistettu olevan saatanasta! Eikö Wille ole tullut ajatelleeksi sitä että ei meiltä kummaltakaan kysytty ennen syntymää toivelistaa omista ominaisuuksista? Ei, Wille ei todellakaan ole tullut ajatelleeksi! Perkeleen kulttuuri- ja taidepiirien älymystöhelmi, käytä aivojasi!

Mursulle on henkilökohtaisesti aivan sama mitä ihonväriä, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, uskontokuntaa, ikää, sosiaaliluokkaa ym. kanssaihmiset edustavat. Aivan sama onko miehellä hame tai naisella housut. Jokaisella on tärkeä merkityksensä tässä ajassa ja yhteiskunnassa. Eri ihonvärien edustajat, eri seksuaaliryhmiin kuuluvat ja eri sukupuoliryhmiin kuuluvat ovat aina kuuluneet Mursumiehen tuttava- ja ystäväpiiriin. Mutta että tuollaiselle idiotismillekin pitäisi löytää sijansa?! Ainoa ihmisryhmä jota avoimesti syrjin ja arvostelen on aivojaan perseenä käyttävät. Niin ovat toimineet monet ns. diktaattorit. Hekin ovat löytäneet jonkin ihmisryhmän jota ovat syyttäneet milloin mistäkin kurjuudesta ja vitsauksesta. Seuraukset ovat maailmanhistoriasta tunnetut.

Joten älä helvetin näätä oleta että olet sorrettujen ja väheksyttyjen airut ja profeetta tässä maailmassa. Mielipiteilläsi ammut esim. muunsukupuolisia polveen ja teet heille karhunpalveluksen. Näytä esimerkkiä ja lopeta yhden ihmisryhmän, eli valkoisten heteromiesten syyllistäminen. Tyhmyydellä ja valituksella et ainakaan saa heitä myötämielisemmäksi eri asioille ja ominaisuuksille joita ihmiset edustavat. Saatanan kuikka!

ps. Anteeksi kuikat ja näädät.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tekohengitystä arkeen, hautaan saakka?

Pienen tauon pitäneenä Mursumies palaa taas osin uusien, osin vanhojen ihmettelynaiheiden pariin.
Tällä kertaa tarkkailun ja mietiskelyn kohteena on jo aiemmin viittaamani aihe eli ihmiset ja heidän arvonsa elämässä. Ihmetellyt olen useimpien tuttavuuksieni arvoja elämässä ja arjessa yleensäkin. Otanpa esimerkin seuraavassa.

Käytän paljon aikaa vaimoni kanssa keskusteluun ja ajatusten vaihtoon joka ikinen päivä. Nautimme toistemme seurasta sekä hyvistä väittelyistä ja pohdinnoista. Eikä meillä tarvita jotain konkreettista välikappaletta yhdessäoloon. Voimme siis vain olla kahdestaan kotona, ja saada kaiken tämän vieläpä ilmaiseksi.

Tarkkailemieni kanssaeläjien elämä on osoittautunut sanalla sanoen jotenkin keinotekoiseksi ja väkisin elossapidettäväksi, vaikka sitten "tekohengityksen" keinoin. Tekohengityksellä tarkoitan jotain erityistä aktiviteettia, rutiinia tai välikappaletta siihen että elämä on siedettävissä olosuhteissa.
Esimerkkeinä voisin mainita mm. yhteiset asumisolojen kohennusprojektit, "pakolliset" viikot etelän lämmössä ja hiihtokeskuksissa ja jonkin tekosyyn nojalla vietettävät mukahauskat juhlat. Näihin osallistutaan vuodesta toiseen ja vaikkei itseään oikein kiinnostaisikaan, mutta kun niin kuuluu tehdä.
Jälkeenpäin todetaan: "Kyllä nyt taas jaksaa vähän aikaa!".

Yhteiskunta ja sosiaalinen painostus on määritellyt meille kaikille tavoiteltavat normit joiden mukaan pitäisi elää elämänsä siten, että se olisi oikeanlaista ja hyvää. Kuluttaminen eri muodoissaan tekee ihmisen autuaaksi ja antaa pontta elämään kestää arjen paineet. Tätähän meille piiloviestein tyrkytetään. Tiedän kyllä että niitäkin ihmisiä on joiden mielestä raha ja omaisuus ovat ne tärkeimmät tavoiteltavat asiat elämässä. Mutta oletteko miettineet miksi meitä ei kehoteta käyttämään aikaa asioiden perinpohjaiseen ajatteluun sekä tulemaan sinuiksi oman itsemme kanssa? Miksi meitä ei neuvota uskomaan omien ajatustemme tuloksiin ja siihen mitä omin silmin näemme? Mahtaisiko syy olla kenties siinä, että jos ymmärtäisimme itseämme sekä näkemäämme ja tulisimme hyvin toimeen itsemme ja läheistemme kanssa, raha ja kulutus menettäisivät ison osan arvostaan jokapäiväisessä elämässämme. Eli joku jossain jäisi ilman rahojamme yhä useammin.

Meille näytetään jatkuvalla syötöllä kuinka ihanaa on sisustaa koti pari kertaa vuodessa uusiksi, kuinka lapset ovat hymysuin ja suittuna kunhan vain pääsevät hampurilaisravintolaan syömään uuden lelunsa kanssa jonka saivat burgerinsa kylkiäisenä, miten koko perhe nauttii ja makoilee etelän kultasannoilla ilman muita ihmisiä häiritsemässä vaikka kyseessä on turistikohde kaikille.

Meidän ei haluta ajattelevan, keskustelevan ja tulevan toimeen oman minuutemme kanssa. Silloin voisi nimittäin käydä niin että joku jäisi ilman rahojasi. Vielä pahempaa olisi jos tajuaisit itse sen.

Tarkkailkaa, miettikää, tehkää päätelmiä, tutustukaa itseenne ja läheisiinne sekä kuunnelkaa aikaamme. Ehkä huomaatte kuten minäkin että kulissien ja normien elossapitäminen väkisin ei ole pakollista eikä kannattavaa oman mielenterveytenne kannalta. Tutustukaa itseenne ja vaikkapa lapsiinne tai puolisoonne.

Tiedä vaikka huomaisitte pitävänne heistä, vieläpä ilmaiseksi!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Lainsäätäjien lait vs. "oikeustaju"

Olen taas viime aikoina kummastellut ja miettinyt lainrikkojien ja rikkomuksista kärsijöiden oikeuksia ja vastuita. Luin jälleen kerran lehdistä jutun joka laittoi aivoni taas ihmettelymoodiin ko. asioista. Eli onko yksityisellä ihmisellä oikeus puolustaa omaa ja läheistensä turvallisuutta tarpeeksi tehokkaasti, sekä turvata kotiaan ynnä muuta omaisuuttaan muullakin tavalla kuin lukkojen ja linnoitusten muodossa? Kyseinen juttu koski 68-vuotiasta miestä jonka kotiin tunkeutui kaksi rikollista aikeenaan ryöstää miehen luvalliset aseet. Tilanne ajautui siihen että ryöstön kohde puolusti omaa koskemattomuuttaan sekä omaisuuttaan käyttämällä käsiasetta, jonka oli hakenut tyynynsä alta. Tämä sen jälkeen kun hänet oli lyöty ensin tajuttomaksi. Oman kertomuksensa mukaan hän oli tilanteessa ampunut varoituslaukauksen ja syystä tai toisesta osunut toista ryöstäjää rintaan. Luoti oli osuttuaan tullut ulos selän puolelta. Tämän seurauksena miehet olivat paenneet uhrin ampuessa vielä kolme laukausta pakenijoiden perään. Tuloksena rintaan ammuttu sai vielä luodin pohkeeseensa.

Tuomiot jakautuivat oikeudessa seuraavasti: ampuja tuomittiin 1v 10kk ehdolliseen vankeusrangaistukseen hätävarjelun liioitteluna tehdystä tapon yrityksestä sekä törkeästä pahoinpitelystä. Ryöstäjä 1: 2v 3kk vankeutta, ryöstäjä 2: 1v 10kk vankeutta. Autokuski sai 50 päivää vankeutta sekä ryöstäjille vinkin antanut henkilö 360 euroa sakkoa.

Mukaileeko tämä teidän oikeustajuanne? Millä muulla tavalla ryöstön kohteen olisi pitänyt puolustaa itseään tilanteessa joka tapahtuu juuri sillä sekunnilla? Aikaa viranomaisille soitteluun ei otaksuttavasti ollut, vielä vähemmän avun saapumisen odotteluun. Ihmiset joiden vakaa aikomus on ryöstää aseita ovat luultavasti aikoneet käyttää niitä uusiin väkivallantekoihin, he tuskin kuuntelisivat armonpyyntöjä ja järkipuhetta. Mielestäni ryöstön kohdehenkilö toimi vieläpä hyvin estäessään aseiden päätymisen pimeille markkinoille jolloin niillä olisi luultavasti tehty useita muitakin väkivaltarikoksia. Miksi siis tuomio?

Osa kanssaeläjistä on kysynyt minultakin että miksi ihmisillä sitten on aseita jotka sitten voivat olla motiivi ryöstöön. Jos yksityishenkilöillä ei olisi aseita niin eihän niitä sitten varastettaisikaan ja sitä kautta joutuisi rikoksentekovälineiksi? Olen vastannut heille että kysymys on asioiden saivartelua samalla tavalla kuin mistä he syyttävät lausetta: "Aseet eivät tapa, vaan aseita käyttävät ihmiset".
Itse olen tuon lauseen kanssa samaa mieltä.

Mutta mennään otsikon kysymykseen. Onko kukaan muu sitä mieltä että jos rikollinen loukkaantuu rikosta tehdessään, hän on hyväksynyt loukkaantumisen mahdollisuuden tekonsa mahdollisena seurauksena? Eli yksinkertaistaen esim. näin: sinut yritetään väkivaltaa käyttäen raiskata tai ryöstää jolloin puolustat itseäsi kaikin mahdollisin tavoin. Onnistut saamaan rikollisen maahan jolloin hän lyö päänsä  jonka seurauksena saa aivovamman. Onko oikein että sinäkin saat tapauksessa lähestulkoon automaattisesti tuomion esim. ruumiinvamman tuottamisesta, törkeästä pahoinpitelystä tai hätävarjelun liioittelusta? Olen sitä mieltä että rikollinen ottaa rikosta suorittaessaan tietoisen riskin ja sitä kautta vastuun teoistaan sekä mahdollisista seurauksista myös itselleen.

Kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani kenties jo antanut ymmärtää, en ole välttämättä valtavirran ja yhteiskunnan kanssa aina samaa mieltä. En myöskään tässä asiassa. Silti sisälläni tuntuu jostain syystä pirun hyvältä olla taas kerran "väärässä". Taidan jatkaa tästä eteenkinpäin asioiden ihmettelyä ja vastaan "ämpyilyä".

Nauttikaa kesästä mutta pitäkää silmät ja korvat auki sekä aivot toiminnassa.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Takki kääntyy ja edut pysyy

Mursumies ei mielellään puhu poliittisista puolueista mitään. Ei syytä eikä puolusta. Olen kuitenkin hokenut itselleni viime aikoina lausetta:"Ole nyt hiljaa, tämähän on sitä täysin tiedettyä ja tavallista!". Mutta en uskonut omaa kehotustani, joten tässä tulee.

Kyse on tällä kertaa perussuomalaisista (tarkistin kirjoitusmuodon heidän sivuiltaan), ja heidän puheenjohtajistovaalistaan. Vain yksi asia näyttää olevan entisellään niin muidenkin kuin perussuomalaisten piirissä: Halla-aho on eräänlainen pahuuden ruumiillistuma! Mutta nyt kaikki perussuomalaisten eduskuntaryhmästä eronneet ovat saaneet anteeksi sen että ovat liittyneet puolueeseen ja päässeet eduskuntaan kuka milläkin teeseillä. Ei tunnu enää haittaavan vaikka aiemmin syytettiin rasismista ja ties mistä. Nyt he ilmeisesti ovat muiden puolueiden eduskuntaryhmien mielestä nähneet valon ja saaneet siten syntinsä anteeksi. Puhumattakaan median mielestä! Jessus mitä kaksinaamaisia paskahousuja, sanoo allekirjoittanut!

Mursumies lukee itse kaikenlaiset takinkääntäjät alimpaan mahdolliseen kastiin. Ymmärrän kyllä että mielipiteitään voi muokata jos saa vankkumatonta ja tieteellistä/kouriintuntuvaa tietoa/kokemusta asioista, joista ennen on ollut toista mieltä. Mutta  tuliko näille ryhmästä eronneille vasta nyt ahaa-elämys että enhän minä oikeasti ajattelekaan tällä perussuomalaisten arvoja kunnioittavalla tavalla? Vieläpä yhtä aikaa? Minä olen ymmärtänyt perussuomalaisten puolueen perustamisesta alkaen että yksi heidän kantavista teemoistaan on avoimen kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoon. Nyt eronneet eivät jaa uuden puheenjohtajiston kanssa samoja arvoja, ainakaan median mukaan. Paskanmarjat sanoo mursu!

Olen itse nähnyt omassa elämässäni miten ulsteri kääntyy niin nopesti ettei silmä ehdi seurata kun kyse on omasta hyvästä, edusta ja mammonasta. Kovatkin ääneenhuutajat ovat vislailleet sekä vaienneet silloin kun olisi ollut mahdollisuus sanoa asiasta niille jotka asioista päättävät. Ovat ehkä ajatelleet sillä turvaavansa oman etunsa ja työnsä. Enkä väitä etteivätkö joissain tapauksissa olekin onnistuneet siinä. Oma vakaumukseni kuitenkin on että pidän kiinni mielipiteistäni niin kauan kunnes tulee joku joka aukottomasti kumoaa ne. Näyttäkää minulle kädestä pitäen miksi, miten ja missä kohdassa olen väärässä. Muuten pidän periaatteistani tiukasti kiinni, vaikka ne eivät ajaisikaan minun tai läheisteni etuja. Se on luultavasti yksi syy miksi sain  lähteä työpaikastani 24v 11kk kestäneestä työsuhteestä, yt-neuvottelujen tuloksena. Harmittaa tietysti, mutta nukunpahan yöni tietäen että tein kaiken tietoisesti ja läheiseni arvostavat tekojani. Mutta vielä perussuomalaisiin.

Aiotteko te ryhmästä eronneet tosiaan perustaa oman puolueen? Sehän tulisi olemaan perimältään ja luonteeltaan kuin keskustapuolueen ja demareiden rakkauslapsi!? Sosiaalidemokraattiselta puoleltaan avoimen vastaanottava ja rakastava sekä kepulaiselta puoleltaan itselleensopivan sulkeutunut, ns. NIMBY-tyylinen. Eli ei mielellään mikään käy, paitsi jos siitä on minulle/meille etua. No, kyllähän yksi tuollainen mitäänsanomaton puolue tänne mahtuu muiden samanlaisten joukkoon.

Perustettaisiimpa  rakkaaseen kotimaahamme vasenkätisten puolue. Olisi viihdyttävää seurata milloin siitä eroaisi ryhmä puheenjohtajavaalin seurauksena. Perustaisivat sitten molempikätisten puolueen. Ugh, olen tyydyttänyt ihmettely/valitustarpeeni!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Orwellilainen kauhukuva lähestyy

Tämän hetken kuumiin puheenaiheisiin kuuluu muutamien poliisien käyttämät lauseet erään internetyhteisön suljetulla yksityisellä keskustelupalstalla. Puuttumatta tällä kertaa kyseisen keskusteluyhteisön  keskustelun sanamuotoihin sen enempää, haluaisin pohtia mikä minun ajatusmaailmassani on vikana, kun en ymmärrä sanojen suljettu ja yksityinen merkitystä nyky-yhteiskunnan normien mukaan oikein. Suomi on demokraattinen valtio, hyvä niin. Mutta kuuluuko demokratiaan rajoittaa yksityisten ihmisten ajatuksia ja ajatustenvaihtoa varsinkin kun kyseisessä tapauksessa ei suunniteltu yhteiskuntaa ja sen jäseniä vahingoittavaa toimintaa. Tuohtumusta tässä tapauksessa on herättänyt ennen kaikkea se, että ns. etnisistä sekä kristinuskon ulkopuolisista vähemmistöistä ja heidän teoistaan on käytetty rasistisia ja vähätteleviä ilmauksia. Maistelenpas ensin sanaa rasismi ja sen merkitystä minulle.

Rasismilla käsitän itse luokittelua ja syrjintää sellaista ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan joka ei ole voinut vaikuttaa syrjintään koska on sattunut syntymään tiettyyn maahan tai ihonväriin. Syrjintää ei kuitenkaan ole automaattisesti kaikki muu johon ihminen tai ihmisryhmä on vaikuttanut tai pystyy vaikuttamaan omilla valinnoillaan. Syrjinnän aiheita voivat olla esim. ikä, pituus, älykkyys sekä erinäiset sairaudet. Nykyihmisten suuri enemmistö vääristelee ja sovittelee sanaa rasismi puhtaasti omaa etuaan ja ajatteluaan mukailevaksi. Kaikki tämä sen takia että he voivat tuntea olevansa osa modernia empaattista tai kenties vääryyttä kokevaa kansanosaa. Tiedän kyllä tällä kappaleella köyriväni pilkkua, mutta käytän mieluummin itse asioista niiden alkuperäisiä nimityksiä ja merkityksiä. Minua saa kutsua esim. läskiksi, pilkunköyrijäksi, vanhaksi pieruksi ym. koska olen kaikkea tätä ja tiedän myös että kaikki tämä näkyy ja ilmenee myös muille ihmisille. Jos minulle ei löydy suuren vaatekauppaketjun myymälästä sopivia vaatteita, en suinkaan syytä rasismista tai syrjinnästä koska voin vaikuttaa vaatteiden sopivuuteen paljolti omilla toimillani. Sitten sanoihin suljettu ja yksityinen.

Nykypäivänä käsitteet suljettu ja yksityinen pitäisi kenties haudata tai ainakin korvata joillain muilla koska esim. alussa mainitsemassani tapauksessa nuo sanat eivät tunnu merkitsevän mitään. Voin ehkä vielä jotenkuten ymmärtää kohun ja porun jos ryhmän kirjoituksia on kirjoitettu virantoimituksen aikana ja poliisin ominaisuudessa. Tällaista en ole ainakaan tähän mennessä kuullut vielä todistetun. Tiedän kyllä että poliisilaissa on maininta että poliisin täytyy olla esimerkillinen puheillaan ja käytöksellään myös vapaa-aikana ja että poliisi antaa myös kyseisen tyylisen lupauksen poliisivalassa. Muutenhan nämä esillä olevat asiathan ovat yksityishenkilöiden ajatustenvaihtoa palstalla joka ei näy julkisesti eikä yllytä täten muita ihmisiä samanlaiseen ajattelutapaan. Mitäpä jos kyseisen keskusteluryhmän osalliset olisivat pitäneet vaikkapa saunaillan ja päässeet vaihtamaan ajatuksiaan ja purkamaan henkisesti raskaan poliisityön tuomia paineita kasvokkain, yksityisessä tilaisuudessa? Pitäisikö poliisien vapaa-aikaa ja sen käyttöä ruveta seuraamaan? Haluaisitko itse että omassa elämässäsi sinua ja sinun puheitasi seuraisi joku ulkopuolinen joka päättää oman mielensä mukaan, ovatko sanasi ja ajatuksesi yhteiskunnallisesti korrekteja? Myönnän kyllä että tapauksen poliisit ovat tehneet virheen ilmaistessaan yhteiskunnallisesti sopimattomia ajatuksiaan päänsä ulkopuolella, mutta se ei olekaan tarkoittamani jutun pointti. Tarkoitan sitä että annammeko seuraavaksi yhteiskunnan seurata reaaliajassa myös ajatuksiamme? Kaikkea muutahan arjessamme jo seurataan. Esimerkkeinä mainitsen liikkumisemme, rahankäyttömme, terveystietomme ja ystävämme.

Itselleni tulee mieleen George Orwellin teos Vuonna 1984. Pelottavasti sitä lähestymme. En tiedä onnistuinko kirjoittamaan tämän jutun niin, että en joudu tästä hankaluuksiin. 😓