perjantai 16. kesäkuuta 2017

Takki kääntyy ja edut pysyy

Mursumies ei mielellään puhu poliittisista puolueista mitään. Ei syytä eikä puolusta. Olen kuitenkin hokenut itselleni viime aikoina lausetta:"Ole nyt hiljaa, tämähän on sitä täysin tiedettyä ja tavallista!". Mutta en uskonut omaa kehotustani, joten tässä tulee.

Kyse on tällä kertaa perussuomalaisista (tarkistin kirjoitusmuodon heidän sivuiltaan), ja heidän puheenjohtajistovaalistaan. Vain yksi asia näyttää olevan entisellään niin muidenkin kuin perussuomalaisten piirissä: Halla-aho on eräänlainen pahuuden ruumiillistuma! Mutta nyt kaikki perussuomalaisten eduskuntaryhmästä eronneet ovat saaneet anteeksi sen että ovat liittyneet puolueeseen ja päässeet eduskuntaan kuka milläkin teeseillä. Ei tunnu enää haittaavan vaikka aiemmin syytettiin rasismista ja ties mistä. Nyt he ilmeisesti ovat muiden puolueiden eduskuntaryhmien mielestä nähneet valon ja saaneet siten syntinsä anteeksi. Puhumattakaan median mielestä! Jessus mitä kaksinaamaisia paskahousuja, sanoo allekirjoittanut!

Mursumies lukee itse kaikenlaiset takinkääntäjät alimpaan mahdolliseen kastiin. Ymmärrän kyllä että mielipiteitään voi muokata jos saa vankkumatonta ja tieteellistä/kouriintuntuvaa tietoa/kokemusta asioista, joista ennen on ollut toista mieltä. Mutta  tuliko näille ryhmästä eronneille vasta nyt ahaa-elämys että enhän minä oikeasti ajattelekaan tällä perussuomalaisten arvoja kunnioittavalla tavalla? Vieläpä yhtä aikaa? Minä olen ymmärtänyt perussuomalaisten puolueen perustamisesta alkaen että yksi heidän kantavista teemoistaan on avoimen kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoon. Nyt eronneet eivät jaa uuden puheenjohtajiston kanssa samoja arvoja, ainakaan median mukaan. Paskanmarjat sanoo mursu!

Olen itse nähnyt omassa elämässäni miten ulsteri kääntyy niin nopesti ettei silmä ehdi seurata kun kyse on omasta hyvästä, edusta ja mammonasta. Kovatkin ääneenhuutajat ovat vislailleet sekä vaienneet silloin kun olisi ollut mahdollisuus sanoa asiasta niille jotka asioista päättävät. Ovat ehkä ajatelleet sillä turvaavansa oman etunsa ja työnsä. Enkä väitä etteivätkö joissain tapauksissa olekin onnistuneet siinä. Oma vakaumukseni kuitenkin on että pidän kiinni mielipiteistäni niin kauan kunnes tulee joku joka aukottomasti kumoaa ne. Näyttäkää minulle kädestä pitäen miksi, miten ja missä kohdassa olen väärässä. Muuten pidän periaatteistani tiukasti kiinni, vaikka ne eivät ajaisikaan minun tai läheisteni etuja. Se on luultavasti yksi syy miksi sain  lähteä työpaikastani 24v 11kk kestäneestä työsuhteestä, yt-neuvottelujen tuloksena. Harmittaa tietysti, mutta nukunpahan yöni tietäen että tein kaiken tietoisesti ja läheiseni arvostavat tekojani. Mutta vielä perussuomalaisiin.

Aiotteko te ryhmästä eronneet tosiaan perustaa oman puolueen? Sehän tulisi olemaan perimältään ja luonteeltaan kuin keskustapuolueen ja demareiden rakkauslapsi!? Sosiaalidemokraattiselta puoleltaan avoimen vastaanottava ja rakastava sekä kepulaiselta puoleltaan itselleensopivan sulkeutunut, ns. NIMBY-tyylinen. Eli ei mielellään mikään käy, paitsi jos siitä on minulle/meille etua. No, kyllähän yksi tuollainen mitäänsanomaton puolue tänne mahtuu muiden samanlaisten joukkoon.

Perustettaisiimpa  rakkaaseen kotimaahamme vasenkätisten puolue. Olisi viihdyttävää seurata milloin siitä eroaisi ryhmä puheenjohtajavaalin seurauksena. Perustaisivat sitten molempikätisten puolueen. Ugh, olen tyydyttänyt ihmettely/valitustarpeeni!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Orwellilainen kauhukuva lähestyy

Tämän hetken kuumiin puheenaiheisiin kuuluu muutamien poliisien käyttämät lauseet erään internetyhteisön suljetulla yksityisellä keskustelupalstalla. Puuttumatta tällä kertaa kyseisen keskusteluyhteisön  keskustelun sanamuotoihin sen enempää, haluaisin pohtia mikä minun ajatusmaailmassani on vikana, kun en ymmärrä sanojen suljettu ja yksityinen merkitystä nyky-yhteiskunnan normien mukaan oikein. Suomi on demokraattinen valtio, hyvä niin. Mutta kuuluuko demokratiaan rajoittaa yksityisten ihmisten ajatuksia ja ajatustenvaihtoa varsinkin kun kyseisessä tapauksessa ei suunniteltu yhteiskuntaa ja sen jäseniä vahingoittavaa toimintaa. Tuohtumusta tässä tapauksessa on herättänyt ennen kaikkea se, että ns. etnisistä sekä kristinuskon ulkopuolisista vähemmistöistä ja heidän teoistaan on käytetty rasistisia ja vähätteleviä ilmauksia. Maistelenpas ensin sanaa rasismi ja sen merkitystä minulle.

Rasismilla käsitän itse luokittelua ja syrjintää sellaista ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan joka ei ole voinut vaikuttaa syrjintään koska on sattunut syntymään tiettyyn maahan tai ihonväriin. Syrjintää ei kuitenkaan ole automaattisesti kaikki muu johon ihminen tai ihmisryhmä on vaikuttanut tai pystyy vaikuttamaan omilla valinnoillaan. Syrjinnän aiheita voivat olla esim. ikä, pituus, älykkyys sekä erinäiset sairaudet. Nykyihmisten suuri enemmistö vääristelee ja sovittelee sanaa rasismi puhtaasti omaa etuaan ja ajatteluaan mukailevaksi. Kaikki tämä sen takia että he voivat tuntea olevansa osa modernia empaattista tai kenties vääryyttä kokevaa kansanosaa. Tiedän kyllä tällä kappaleella köyriväni pilkkua, mutta käytän mieluummin itse asioista niiden alkuperäisiä nimityksiä ja merkityksiä. Minua saa kutsua esim. läskiksi, pilkunköyrijäksi, vanhaksi pieruksi ym. koska olen kaikkea tätä ja tiedän myös että kaikki tämä näkyy ja ilmenee myös muille ihmisille. Jos minulle ei löydy suuren vaatekauppaketjun myymälästä sopivia vaatteita, en suinkaan syytä rasismista tai syrjinnästä koska voin vaikuttaa vaatteiden sopivuuteen paljolti omilla toimillani. Sitten sanoihin suljettu ja yksityinen.

Nykypäivänä käsitteet suljettu ja yksityinen pitäisi kenties haudata tai ainakin korvata joillain muilla koska esim. alussa mainitsemassani tapauksessa nuo sanat eivät tunnu merkitsevän mitään. Voin ehkä vielä jotenkuten ymmärtää kohun ja porun jos ryhmän kirjoituksia on kirjoitettu virantoimituksen aikana ja poliisin ominaisuudessa. Tällaista en ole ainakaan tähän mennessä kuullut vielä todistetun. Tiedän kyllä että poliisilaissa on maininta että poliisin täytyy olla esimerkillinen puheillaan ja käytöksellään myös vapaa-aikana ja että poliisi antaa myös kyseisen tyylisen lupauksen poliisivalassa. Muutenhan nämä esillä olevat asiathan ovat yksityishenkilöiden ajatustenvaihtoa palstalla joka ei näy julkisesti eikä yllytä täten muita ihmisiä samanlaiseen ajattelutapaan. Mitäpä jos kyseisen keskusteluryhmän osalliset olisivat pitäneet vaikkapa saunaillan ja päässeet vaihtamaan ajatuksiaan ja purkamaan henkisesti raskaan poliisityön tuomia paineita kasvokkain, yksityisessä tilaisuudessa? Pitäisikö poliisien vapaa-aikaa ja sen käyttöä ruveta seuraamaan? Haluaisitko itse että omassa elämässäsi sinua ja sinun puheitasi seuraisi joku ulkopuolinen joka päättää oman mielensä mukaan, ovatko sanasi ja ajatuksesi yhteiskunnallisesti korrekteja? Myönnän kyllä että tapauksen poliisit ovat tehneet virheen ilmaistessaan yhteiskunnallisesti sopimattomia ajatuksiaan päänsä ulkopuolella, mutta se ei olekaan tarkoittamani jutun pointti. Tarkoitan sitä että annammeko seuraavaksi yhteiskunnan seurata reaaliajassa myös ajatuksiamme? Kaikkea muutahan arjessamme jo seurataan. Esimerkkeinä mainitsen liikkumisemme, rahankäyttömme, terveystietomme ja ystävämme.

Itselleni tulee mieleen George Orwellin teos Vuonna 1984. Pelottavasti sitä lähestymme. En tiedä onnistuinko kirjoittamaan tämän jutun niin, että en joudu tästä hankaluuksiin. 😓

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

"Panem et circenses"

Mursumies ihmettelee tässä kirjoituksessa sitä, miten kanssaeläjät eivät huomaa tai edes halua ajatella olevansa harhautettuja. Vieläpä tavalla joka tunnetaan jo antiikin Rooman ajoilta. Jutun otsikkona oleva latinankielinen lause on suomennettuna "Leipää ja sirkushuveja". Se tarkoittaa  nykypäivänä esim. sitä että tarjoamalla ns.kivaa ja juhlintaa valtaapitävät ohjaavat kansan huomion pois omista toimistaan. Silloin he saavat toimia tavalla, joka on heille ja muulle eliitille kaikkein paras ja tuottoisin. Kaikki tämä muun kansan kustannuksella. Mursunnäköinen mies perustelee oman näkemyksensä, vaikka tietää olevansa joidenkin mielestä nyt salaliittoteoreetikko sekä etenkin masentava pessimisti.

Otan ensimmäiseksi esimerkiksi median tuottamat sivistymättömät ja älyllisesti köyhät pökäleet, televisio-ohjelmat. Minkälaista elämässä tarvittavaa tietoa tai sivistystä tarjoavat esimerkiksi lukuisat realitykilpailut kuten huippumalli- ja kykykilpailut tai ns. saippuasarjat. Kyseiset ohjelmat ohjaavat niitä seuraavien huomion pois yhteiskunnan ja oman elämän ongelmista tyydyttämällä katsojien tirkistely- ja arvostelutarpeen. Näillä ohjelmilla on lisäksi koukuttava jännitysaspektinsa joka viettelee jatkamaan kyseisen ohjelmaformaatin seuraamista. Eli siis viihdettä joka pitää katsojan huomion poissa ympärillä tapahtuvista kaikkien elämään vaikuttavista asioista. Median omistaa valtaapitävä, varakas ja kaikin mahdollisin keinoin omaa etuaan ajava pienehkö ihmisjoukko, jonka rahvas voisi halutessaan pudottaa vallasta jos vain television tuijottamiseltaan ehtisi/ viitsisi. Siis 1-0 eliitille.

Toinen esimerkki on Suomi 100v juhlan teemaan ympätty Hulahula Suomi - tapahtuma. Ideana on ilmeisesti se että pelit soi ja perseet heiluu vaikka juhlaan ei mielestäni todellakaan ole paljon aihetta. Juhlan suunnittelijat sanovat juhlinnan arjen keskellä olevan tarpeen mielialan kohottamiseksi sekä vaihtelun vuoksi. Todellisuudessa kansaa opetetaan valheellisesti uskomaan että juhlaan on aiheita sekä viedään huomio pois vallassaolevien toimista, joiden pois kitkeminen olisi paremminkin aihe juhlaan. Kansa keskittyy juhlimaan koska se on hauskempaa ja vaivattomampaa. Asioiden ja omankin elämänsä oikeiden laidan myöntäminen sekä korjaaviin toimenpiteisiin ryhtyminen ei vaan ole niin kivaa. Eli siis on kehitelty juhla, joka vie kokonaisen vuoden ajaksi kansan huomion pois epäkohdista ja väärinkäytöksistä joita eliitti suunnittelee ja toteuttaa suurempaa vastustusta kohtaamatta. Pääasia että Suomi tanssii ja juhlii. Peli on jo 2-0.

Itse juhlin mieluummin silloin kun juhlaan on aihetta. Olen ehkäpä huomannut epäkohdan, ryhtynyt toimiin sen korjaamiseksi ja tehnyt sen. Tai joku läheisistäni on vaivojaan säästelemättä onnistunut vaikeassa ja pitkään haaveilemassaan asiassa. Juhlinta jonkun minulle vieraan henkilön/ asian tiimoilta on minusta typerää. Suomi ansaitsee juhlansa ja arvostuksensa, mutta en usko että  ongelmista tietoisuuden välttely ja toimiin tarttumattomuus tanssin ja halimisen keinoin on se fiksuin tapa juhlia Suomea ja sen tulevaisuutta.

Jätetään jokapäiväinen sirkushuveihin tyytyminen ja ryhdytään tutkimaan ja kyseenalaistamaan ketkä keräävät marjat kakuista ja ketkä järjestävät asiat niin että syitä juhlaan omalle porukalle riittää. Omilla toimillamme voimme kääntää juhlan aiheita joskus itsellemmekin.

Tää oli taas tätä.