sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tekohengitystä arkeen, hautaan saakka?

Pienen tauon pitäneenä Mursumies palaa taas osin uusien, osin vanhojen ihmettelynaiheiden pariin.
Tällä kertaa tarkkailun ja mietiskelyn kohteena on jo aiemmin viittaamani aihe eli ihmiset ja heidän arvonsa elämässä. Ihmetellyt olen useimpien tuttavuuksieni arvoja elämässä ja arjessa yleensäkin. Otanpa esimerkin seuraavassa.

Käytän paljon aikaa vaimoni kanssa keskusteluun ja ajatusten vaihtoon joka ikinen päivä. Nautimme toistemme seurasta sekä hyvistä väittelyistä ja pohdinnoista. Eikä meillä tarvita jotain konkreettista välikappaletta yhdessäoloon. Voimme siis vain olla kahdestaan kotona, ja saada kaiken tämän vieläpä ilmaiseksi.

Tarkkailemieni kanssaeläjien elämä on osoittautunut sanalla sanoen jotenkin keinotekoiseksi ja väkisin elossapidettäväksi, vaikka sitten "tekohengityksen" keinoin. Tekohengityksellä tarkoitan jotain erityistä aktiviteettia, rutiinia tai välikappaletta siihen että elämä on siedettävissä olosuhteissa.
Esimerkkeinä voisin mainita mm. yhteiset asumisolojen kohennusprojektit, "pakolliset" viikot etelän lämmössä ja hiihtokeskuksissa ja jonkin tekosyyn nojalla vietettävät mukahauskat juhlat. Näihin osallistutaan vuodesta toiseen ja vaikkei itseään oikein kiinnostaisikaan, mutta kun niin kuuluu tehdä.
Jälkeenpäin todetaan: "Kyllä nyt taas jaksaa vähän aikaa!".

Yhteiskunta ja sosiaalinen painostus on määritellyt meille kaikille tavoiteltavat normit joiden mukaan pitäisi elää elämänsä siten, että se olisi oikeanlaista ja hyvää. Kuluttaminen eri muodoissaan tekee ihmisen autuaaksi ja antaa pontta elämään kestää arjen paineet. Tätähän meille piiloviestein tyrkytetään. Tiedän kyllä että niitäkin ihmisiä on joiden mielestä raha ja omaisuus ovat ne tärkeimmät tavoiteltavat asiat elämässä. Mutta oletteko miettineet miksi meitä ei kehoteta käyttämään aikaa asioiden perinpohjaiseen ajatteluun sekä tulemaan sinuiksi oman itsemme kanssa? Miksi meitä ei neuvota uskomaan omien ajatustemme tuloksiin ja siihen mitä omin silmin näemme? Mahtaisiko syy olla kenties siinä, että jos ymmärtäisimme itseämme sekä näkemäämme ja tulisimme hyvin toimeen itsemme ja läheistemme kanssa, raha ja kulutus menettäisivät ison osan arvostaan jokapäiväisessä elämässämme. Eli joku jossain jäisi ilman rahojamme yhä useammin.

Meille näytetään jatkuvalla syötöllä kuinka ihanaa on sisustaa koti pari kertaa vuodessa uusiksi, kuinka lapset ovat hymysuin ja suittuna kunhan vain pääsevät hampurilaisravintolaan syömään uuden lelunsa kanssa jonka saivat burgerinsa kylkiäisenä, miten koko perhe nauttii ja makoilee etelän kultasannoilla ilman muita ihmisiä häiritsemässä vaikka kyseessä on turistikohde kaikille.

Meidän ei haluta ajattelevan, keskustelevan ja tulevan toimeen oman minuutemme kanssa. Silloin voisi nimittäin käydä niin että joku jäisi ilman rahojasi. Vielä pahempaa olisi jos tajuaisit itse sen.

Tarkkailkaa, miettikää, tehkää päätelmiä, tutustukaa itseenne ja läheisiinne sekä kuunnelkaa aikaamme. Ehkä huomaatte kuten minäkin että kulissien ja normien elossapitäminen väkisin ei ole pakollista eikä kannattavaa oman mielenterveytenne kannalta. Tutustukaa itseenne ja vaikkapa lapsiinne tai puolisoonne.

Tiedä vaikka huomaisitte pitävänne heistä, vieläpä ilmaiseksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos katsot kommentoinnin arvoiseksi, anna palaa.