Ymmärrämmekö me, että meidän kulttuurimme ei ole se ainoa oikea?

Mursumies on koko tähänastisen elämänsä ajan ollut kiinnostunut mm. eri kansoista, heidän kulttuureistaan ja tavoistaan. Olen miettinyt monta kertaa syitä noille eri kansojen tavoille ja uskomuksille, jotka ensiksi saattavat vaikuttaa oudoilta meidän "enemmän sivistystä saaneiden" mielissä. Katsomme joidenkin niistä olevan selvä merkki heidän sivistymättömyydestään ja barbaarisuudestaan. Ajatuksella tarkasteltuna asia onkin ehkä päinvastoin. Pitää muistaa, että vaikka oletammekin olevamme sivistyneitä, heidän silmissään me olemmekin ehkä niitä sivistymättömiä. Mitäpä me voimme siihen muuta sanoa kuin että, olette oikeassa yhtä paljon kuin mekin. Me kaikki olemme nimittäin ihmisiä joiden kaikkien mielipiteet ovat yhtä oikeassa kuin naapurin. Ainoastaan yhteisö ja yhteiskunta jossa elämme määrittelee sen, toimimmeko oikein. Kenenkään ei minun mielestäni pidä arvostella toista kulttuuria eikä väittää heidän tapojaan vääräksi. Ne toimivat heidän yhteisössään ja yhteiskunnassaan. On ylimielistä arvostella outoja tapoja ja uskomuksia pelkästään siksi, että sanomme niiden johtuvan matalammasta sivistystasosta. Kuinka paljon kärsimystä ja tuskaa onkaan aiheutettu länsimaisen elämäntavan ja sivistyksen levityksessä kautta aikojen? Meidän tapamme ja kulttuurimme eivät ole sen parempia kuin muidenkaan. Annan pari esimerkkiä jotka antavat toivottavasti ajattelemisen aihetta.

Indonesiassa, Torajan-kansan keskuudessa on tapana kaivaa kuolleita suvun jäseniä ylös hautapaikoistaan joka kolmas vuosi juhlia varten. Juhlan nimi on Ma'nene ja sillä osoitetaan kunnioitusta ja rakkautta edesmenneitä kohtaan. Vainajat puetaan puhtaisiin juhlavaatteisiin ja otetaan mukaan juhlaan ja kulkueeseen. (Kuoltuaan ihmiset kääritään useisiin kangaskerroksiin maatumisen estämiseksi ja muumioitumisen mahdollistamiseksi.) Juhlassa omaiset ottavat toisistaan valokuvia vainajien kanssa ja säilyttävät kuvat muistelua varten, kunnes taas kolmen vuoden päästä on koko perheen jälleennäkeminen. Juhlassa käytetään myös aikaa vainajien "arkun" kunnostukseen tarkoituksena estää maatuminen. Juhlan jälkeen vainajat riisutaan juhlavaatteista ja asetetaan takaisin sijoilleen. Torajan-kansan mielestä kuolema on vain yksi osa monista elämän vaiheista.

Mitäpä luulette heidän ajattelevan meidän tavastamme haudata kuolleet rakkaamme ikuisiksi ajoiksi maan uumeniin? Annammeko tosiaan heidän maatua olemattomiin ilman osoitusta rakkaudesta ja halusta juhlia  elettyä maanpäällistä elämää heidän itsensä kanssa? Olemmeko me heidän mielestään kylmiä, sivistymättömiä ja sydämettömiä raakalaisia? Onko heidän tapansa väärä ja meidän oikea? Pitääkö meidän sivistää sekä opettaa heille meidän ainoana ja oikeana pitämäämme länsimaista kulttuuria ja sen arvoja? EI PIDÄ! Me voimme kertoa niistä, mutta osoittamatta inhoa, halveksuntaa ja väheksyntää heidän tavoilleen.

Toinen esimerkkini koskee Pirahã-heimoa Amazonasin alueella Brasiliassa. He elävät eristyksissä ulkomaailmasta ja sivistyksestä, omasta tahdostaan. He eivät yleisesti ottaen laske ketään ulkopuolista alueilleen, lukuunottamatta yhtä tutkijaa joka käytti vuosia luodakseen luottamukselliset välit heihin. Tutkija ei kerro koskaan tarkkaa paikkaa missä heimo asuu. Heimon käyttämä puhekieli kertoo paljon heidän elämästään ja ajatusmaailmastaan. He eivät esimerkiksi käytä minkäänlaisia tarkkoja numeraalisia määritteitä. Käytössä on joitain sanoja kuvaamaan lukumäärää kuten esim. "muutama" ja "monta". Tämä siksi että tarkoilla määrillä ei ole merkitystä koska kaikki on yhteistä ja yhteisvastuullista. Tällä tavoin ei tule tilanteita joissa esim. omaisuutta tarvitsisi mitata. Heillä ei myöskään ole käsitteitä sanoille "eilen" ja "huomenna", koska niillä ei ole heille merkitystä. Eilen tapahtunut on mennyttä ja huomenna tapahtuu mitä tapahtuu. Kumpaankaan ei voi vaikuttaa heidän mielestään. Mielestäni heidät täytyy turvata ja pitää erossa modernista ja länsimaisesta kulttuurista. Olen heidän maailmankatsomuksestaan ja ajatusmaailmastaan aika paljon kateellinen, mutta onnellinen siitä että maailmassa on vielä jotain jota markkinatalous, ahneus ja turhanpäiväinen juonittelu ei ole pilannut. Pirahãt ovat löytäneet asioiden syvemmän olemuksen. Suotakoon se heille.

Itse olen onnellinen alueellisesta kulttuurien ja tapojen monimuotoisuudesta. En usko kaikkien yhteiseen kulttuuriin, vaikka siihen meitä yritetään totuttaa ja ajaa. Ihmiskunta on aikojen saatossa osoittanut alistavansa pienemmän ja heikomman ryhmän osaksi omia tapojaan ja uskomuksiaan. Vaikka yhteiskunta haluaakin kaikkien ihmisten olevan yhtä ja jakavan sen ainoan oikean länsimaisen rahan saneleman kulttuurin, se ei tule toimimaan ihmisen sisimmän luonnon takia. Yhteisen yhteiskunnan sisälläkin on aina ja tulee olemaan vastapuolia kuten eri uskonnot, rodut, varallisuusasteet, kulttuurit ja tavat. Suurempi ja vahvempi valitettavasti alistaa heikomman ja ainainen taistelu on valmis. Siksi uskon alueelliseen kulttuuriin enemmän kuin yhteiseen.

Olen nykyään niin täynnä tätä toinen toistensa kanssa kilpailevien ja toistensa omaa kadehtivien tahdottomien lampaiden kanssa olemista, että oikein isosti kyrsii. Luotan kuitenkin siihen etten ole ainoa, toivottavasti on jokunen muukin.