Mursumies ihmettelee tässä kirjoituksessa sitä, miten kanssaeläjät eivät huomaa tai edes halua ajatella olevansa harhautettuja. Vieläpä tavalla joka tunnetaan jo antiikin Rooman ajoilta. Jutun otsikkona oleva latinankielinen lause on suomennettuna "Leipää ja sirkushuveja". Se tarkoittaa nykypäivänä esim. sitä että tarjoamalla ns.kivaa ja juhlintaa valtaapitävät ohjaavat kansan huomion pois omista toimistaan. Silloin he saavat toimia tavalla, joka on heille ja muulle eliitille kaikkein paras ja tuottoisin. Kaikki tämä muun kansan kustannuksella. Mursunnäköinen mies perustelee oman näkemyksensä, vaikka tietää olevansa joidenkin mielestä nyt salaliittoteoreetikko sekä etenkin masentava pessimisti.
Otan ensimmäiseksi esimerkiksi median tuottamat sivistymättömät ja älyllisesti köyhät pökäleet, televisio-ohjelmat. Minkälaista elämässä tarvittavaa tietoa tai sivistystä tarjoavat esimerkiksi lukuisat realitykilpailut kuten huippumalli- ja kykykilpailut tai ns. saippuasarjat. Kyseiset ohjelmat ohjaavat niitä seuraavien huomion pois yhteiskunnan ja oman elämän ongelmista tyydyttämällä katsojien tirkistely- ja arvostelutarpeen. Näillä ohjelmilla on lisäksi koukuttava jännitysaspektinsa joka viettelee jatkamaan kyseisen ohjelmaformaatin seuraamista. Eli siis viihdettä joka pitää katsojan huomion poissa ympärillä tapahtuvista kaikkien elämään vaikuttavista asioista. Median omistaa valtaapitävä, varakas ja kaikin mahdollisin keinoin omaa etuaan ajava pienehkö ihmisjoukko, jonka rahvas voisi halutessaan pudottaa vallasta jos vain television tuijottamiseltaan ehtisi/ viitsisi. Siis 1-0 eliitille.
Toinen esimerkki on Suomi 100v juhlan teemaan ympätty Hulahula Suomi - tapahtuma. Ideana on ilmeisesti se että pelit soi ja perseet heiluu vaikka juhlaan ei mielestäni todellakaan ole paljon aihetta. Juhlan suunnittelijat sanovat juhlinnan arjen keskellä olevan tarpeen mielialan kohottamiseksi sekä vaihtelun vuoksi. Todellisuudessa kansaa opetetaan valheellisesti uskomaan että juhlaan on aiheita sekä viedään huomio pois vallassaolevien toimista, joiden pois kitkeminen olisi paremminkin aihe juhlaan. Kansa keskittyy juhlimaan koska se on hauskempaa ja vaivattomampaa. Asioiden ja omankin elämänsä oikeiden laidan myöntäminen sekä korjaaviin toimenpiteisiin ryhtyminen ei vaan ole niin kivaa. Eli siis on kehitelty juhla, joka vie kokonaisen vuoden ajaksi kansan huomion pois epäkohdista ja väärinkäytöksistä joita eliitti suunnittelee ja toteuttaa suurempaa vastustusta kohtaamatta. Pääasia että Suomi tanssii ja juhlii. Peli on jo 2-0.
Itse juhlin mieluummin silloin kun juhlaan on aihetta. Olen ehkäpä huomannut epäkohdan, ryhtynyt toimiin sen korjaamiseksi ja tehnyt sen. Tai joku läheisistäni on vaivojaan säästelemättä onnistunut vaikeassa ja pitkään haaveilemassaan asiassa. Juhlinta jonkun minulle vieraan henkilön/ asian tiimoilta on minusta typerää. Suomi ansaitsee juhlansa ja arvostuksensa, mutta en usko että ongelmista tietoisuuden välttely ja toimiin tarttumattomuus tanssin ja halimisen keinoin on se fiksuin tapa juhlia Suomea ja sen tulevaisuutta.
Jätetään jokapäiväinen sirkushuveihin tyytyminen ja ryhdytään tutkimaan ja kyseenalaistamaan ketkä keräävät marjat kakuista ja ketkä järjestävät asiat niin että syitä juhlaan omalle porukalle riittää. Omilla toimillamme voimme kääntää juhlan aiheita joskus itsellemmekin.
Tää oli taas tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos katsot kommentoinnin arvoiseksi, anna palaa.