Vaimoni esittää ajoittain eri tilanteissa minulle kysymyksen "Olemmeko me naiset tuollaisia?" ja vastatessani että ajoittain, hän toteaa "No, eipä ole teillä miehilläkään helppoa!". Onko miehenä oleminen sitten helppoa? Riippuu miehen määritelmästä. Kaikki joilla on xy-kromosomipari eivät ole mielestäni automaattisesti Miehiä, miehiä useimmiten kuitenkin. Seuraavassa kerron syyni moiseen tulokseen ajatusmaailmassani. Puhun siis (M)iesten ja (m)iesten eroista.
(M)ies osaa ajatella asioita myös muiden kanssaeläjien näkökulmasta, sekä ymmärtää miksi toinen on toista mieltä. Se ei kuitenkaan tarkoita että (M)iehen pitää antaa periksi muille. (M)iehen pitää pystyä perustelemaan oma näkökantansa järkevästi. Ei riitä että sanoo "Se nyt vaan on minun kantani!". Järjelliset perusteet pitää löytyä. (M)ies tajuaa että mielipiteiden törmätessä täytyy tehdä itselleen kysymys "Jos annan tässä kohtaa periksi, voinko katsoa peiliin loppuelämäni tyytyväisenä ratkaisuun?". Jos asia on päätetty, niin sillä mennään ja jossittelu pois. Tehdään kaikki asian saamiseksi parhaimmin päin. (M)ies tunnustaa myös reilusti jos hänen perustelunsa on huonompi kuin toisen. Niissä tapauksissa (M)ies osaa antaa periksi.
(m)ies ei halua nähdä vaivaa eikä ottaa vastuuta, joten hän antaa mieluummin periksi. Hän jossittelee, mutta vain hiljaa itsekseen. (m)ies uhriutuu ja alistuu. Hän kauhistelee (M)iesten periaatteita eikä kuitenkaan osaa perustella miksi. (m)iehen valinta on lähestulkoon aina ns. pienimmän harmin tie.
(M)ies antaa arvoa perheelleen. Hän ymmärtää ettei perhe ole mikään firma jossa on pomo ja alaiset. (M)ies keskustelee jokaisen perheenjäsenen kanssa yksin ja yhdessä. Keskustelulla ja puhumisella on eroa tässäkin asiassa. Keskustelu on myös kuuntelemista ja kuullun ymmärtämistä, puhuminen ei. (M)ies ei rakenna uraa perheen ja perhesuhteiden kustannuksella. Hän ei aseta varallisuutta ja statusta edes samalle viivalle. Perheen muita jäseniä (M)ies huomioi joka päivä jollain tavalla. Ellei muuten niin kysymällä ja kuuntelemalla päivän tapahtumat ja mietteet. (M)ies antaa perheelleen vähintään saman mitä itse saa heiltä. (M)ies ei ole koskaan perhettään kohtaan väkivaltainen!
(m)ies painaa pitkää päivää perheensä kustannuksella ja oikeuttaa sen paremmalla statuksella ja varallisuudella. Hän kuvittelee että perhe on onnellinen kun varallisuus riittää siihen että lapsilla on sen seitsemän harrastusta ja niihin parhaat välineet. Onnellisuuteen hän uskoo vaadittavan jokavuotiset lapin hiihtokeskusten talvilomat, kesälomat aurinkorannoilla sekä näyttävän tittelin, asumismuodon, ulkonäön ja harrasteet. Perhe huomioidaan (m)iesten mielestä luontevasti ainoastaan syntymäpäivinä, ystävänpäivänä sekä äitienpäivänä. Riittää kunhan näinä päivinä antaa mahdollisimman kalliin lahjan. Hän pitää itseään ehdottomana perheen päänä jonka mielipide lopussa ratkaisee asian kuin asian.
Tämän jutun alussa mainitsemani kysymys vaimoltani vaatii vielä vastineen. Naiset, te teette meidän (M)iesten ja (m)iesten elämästä yhtäaikaa helvetin ja taivaan. Eli keskiarvollisesti sopivan tasapainottava osa meidän elämäämme. Se kumpaa haluaa painottaa enemmän, on meidän asiamme.
(m)iesten kuvauksina käytin tässä kahta erilaista (m)iestyyppiä, mutta niitä on kyllä enemmänkin. Pitääkseni jutun siedettävän mittaisena tyydyin nyt vain näihin esimerkkeihin. Tämä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos katsot kommentoinnin arvoiseksi, anna palaa.