Eläimet ja niiden ystävät(kö?)

Olen viime aikoina miettinyt ihmisen ja eläinten nykyistä suhdetta verrattuna "eilispäivään".
Ennen ei tunnettu termiä "eläinten ystävä" erikseen, koska ihminen sai konkreettista apua ja 
hyötyä eläimistä. Se jos mikä ohjasi ihmistä olemaan hyvä eläimiä kohtaan. Vammautuneet 
tai sairaat eläimet yleensä lopetettiin ja hyötykäytettiin koska ne eivät olisi missään tapauksessa pystyneet elämään lajille tyypillistä kivutonta ja arvokasta elämää. Lajille tyypillisenä elämänä 
pidän esim. laumaeläimen elämää oman lajinsa parissa pariutumisineen ja arvoasteikkoselvittelyineen. Ihmiset eivät sen kummemmin yrittäneet "ystävystyä" eläinten kanssa vaan ennemminkin elää eläinten kanssa. Ymmärrettiin eroavaisuudet ihmisen ja eläinten välillä. 

Olen pistänyt merkille että nykypäivänä ihmiset jotka käyttävät itsestään luonnehdintaa "eläinten ystävä", käyttävät eläimiä vieläkin arveluttavammalla tavalla hyödykseen kuin aikalaisemme. Usein näillä ihmisillä on minulle outo taipumus ottaa eläin puhtaasti lemmikiksi. Siis omaksi henkilökohtaiseksi viihdykkeekseen. Halutaan tuntea itsensä tärkeäksi ja rakkaaksi edes jollekin. Syitä siihen miksi joku ei saa tarpeeksi pyyteetöntä rakkautta ja kunnioitusta muilta ihmisiltä ei kannata ruveta arvailemaan. Niitä on varmaankin yhtä paljon kuin ihmisiäkin.

Erityisen omituisena käytöksenä pidän vammautuneiden ja sairaiden eläinten lemmikiksi haalimista jopa ulkomaita myöten. Tarkoitusperiä voin vain arvailla, mutta ihmettelen miksi niin moni näiden lemmikkien omistajista haluaa tuoda tapauksensa kaikkien tiettäväksi. Mieluummin vielä sekä halukkaiden lehtien että sosiaalisen median välityksellä. Omituiseksi tavan tekee se että kuvia ja juttua on ennemminkin lemmikin omistajasta ja hänen kodistaan kuin kyseessäolevasta sairaasta eläimestä. On tarinaa ja kuvaa ihmisestä ja hänen talostaan, huoneistaan ja avarasta pihasta omenapuineen. Kyllä se eläinkin on ehkä muutamaan kuvaan saatu, mutta usein vaikutelma on hiukan rekvisiittamainen.

Ilmeisesti ihminen nykyään haluaa tänä päivänä eläimestä ennemmin henkisen kainalosauvan omalle ontuvalle askeleelleen tässä kovassa maailmassa. Ennen haluttiin esim. liha, maito, turva ja työapu. Eli joka tapauksessa ennen ja nyt haluamme ennen kaikkea henkilökohtaista hyötyä eläimistä. Kukaan ei ole tässä asiassa laupiaampi tai parempi kuin toinen.

Itse olemme valinneet parhaaksi tavaksi osoittaa eläinystävällisyytemme sillä että emme ota minkäänlaista kotieläintä/lemmikkiä seuraksemme. Halutessamme eläinten läsnäoloa ja seuraa suuntaamme ulos asunnostamme ja sinne missä eläimet lajityypillisesti elävät, eli luontoon. En halua jeesustella valintamme olevan parempi kuin muun valinnan tehneillä,  mutta kunhan halusin vain ihmetellä mieltäni kummastuttanutta asiaa. Asioihin tuppaa olemaan pirusti eri näkökantoja. Koettakaahan nauttia kesän odotuksesta!