Luin tänään paikkakunnallani ilmestyvästä sanomalehdestä 22. 5 päivätyn uutisen koulutuskeskuksessa tapahtuneesta välikohtauksesta oppilaan ja opettajan välillä. Mieleeni tuli ensimmäisenä toteamus "Taas näitä!" ja seuraavaksi "Mitä sitten?". Näitä tapauksia on ollut mielestäni aina ja tulee olemaan, valitettavasti enenevässä määrin. Tarkoitan sitä että nämä tilanteet eivät mielestäni täytä uutisen kriteerejä. Miellän uutisena uuden/ uudenlaisen, ennalta-arvaamattoman tapahtuman. Nämä tapaukset eivät ole sellaisia. Samankaltaisia juttuja saa lukea turhan usein. Noh, itse asiaan.
Minun koulunkäyntivuosinani opettajia, oppilaita ja heidän arvojensa yhteentörmäyksiä oli jossain muodossa päivittäin. Erona nykypäivään oli se että molemmat ymmärsivät omat oikeutensa ja eritoten velvollisuutensa. Eikä asiasta väännetty väkisin veretseisauttavaa uutista. Oppilaan oikeus on mm. saada turvallisissa olosuhteissa asiantuntevaa ja asiallista opetusta. Hänen velvollisuuksiinsa kuuluu mm. antaa koululaitokselle ja sen työntekijöille mahdollisuus edellämainitun kaltaiseen toimintaan. Asiallinen käytös kuuluu molemminpuolin asiaan. Jos toinen osapuoli ei kunnioittanut sääntöjä ja toista osapuolta, tilanne oli valmis. Annan seuraavaksi esimerkin omista kokemuksistani.
Luokkien 7-9 aikana jätin usein täyttämättä omat velvollisuuteni koululaitosta ja opettajiani kohtaan. Tämä ilmeni mm. toistuvana epäkunnioittavana käytöksenä. Toimenpiteinä koulun puolelta olivat esim. oppitunnilta poisto, rehtorin puhuttelu, koulupsykologin tapaamiset, taulusienellä/ liidulla heittäminen, oppikirjalla päälaelle hivauttaen ja jumppamaikan kanssa 5 minuutin nyrkkeilyottelu tunnin jälkeen. Hanskat käsissä kylläkin, mutta ihan kunnolla lyöden. Nämä siis vain esimerkkeinä. Omasta mielestäni sitä sain mitä tilasin. Toistuvan haistattelun/ nimittelyn sekä uhkailun tuloksena saamani kohtelu oli oikeutettua. Tämä siis minun mielestäni. Tämä toiminta ei päde kaikkiin tapauksiin mutta perusajatuksenani onkin että jos kerran oppilaiden käytöstä on laidasta laitaan, niin seuraamuksiakin kyseisistä teoista pitää olla sen mukaan. Mutta nyt omakohtaisiin kiitoksiin!
Kiitos Teille jokainen opettajani, jotka jaksoitte antaa asiallista opetusta niille jotka sitä halusivat. Oma toimintani ei sitä edistänyt. Kohtelitte minua ansaitsemallani tavalla, joka oli yksilöllinen ja kohdistettu vain minuun. Se osoitti että ymmärsitte minut yksilönä, ette nykypäivän tasavertaisena, harmaana massana. Tämän kaiken seurauksena voin näin viidenkympin ylittäneenä todeta, että kaikki se johti siihen mitä olen tänä päivänä sekä siihen mitä minulla on. Kolmikymppinen poikani on osoittanut olevansa järkevä ja tärkeä osa nykypäivän yhteiskuntaa. Hän ei ole menettänyt kykyä tuntea empatiaa eikä uskoa tulevaisuuden maailmaan huolimatta yhteiskunnan hyvistä yrityksistä. Olen saanut jakaa yli 30 vuotta elämästäni upean, rakastavan vaimoni kanssa. Kiitos opettajat siitä että tunnen olevani mies joka osaa nähdä yksittäisten tapahtumien lisäksi myös asioiden suuremman kuvan. Oppikirjoilla mätkiminen ei mennyt hukkaan. Eipä muuta tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos katsot kommentoinnin arvoiseksi, anna palaa.